Olen aloittanut blogin kirjoittamisen jo ainakin kolme kertaa. Ja ainakin yhtä monta kertaa on intoni lopahtanut. Välillä koulun, töiden, harrastusten ja ystävien jälkeen aikaa ei juuri jää ylimääräistä, jolloin kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle ja lopulta loppunut kokonaan. Viimeisin kerta oli ennen joulua, jolloin halusin kirjoittaa blogia vaihtovuodestani niin itseäni, ystäviäni kuin perhettänikin varten. Vietin siis 4,5 ikimuistoista kuukautta Balilla, Indonesiassa, ja tarkoituksena oli kirjoittaa millaista on elää täysin eri kulttuurissa kaukaisella paratiisisaarella. Paikanpäälle päästyäni otin ensimmäisenä valtavan määrän kuvia ja suunnittelin innoissani tekstejä valmiiksi. Ongelmia kuitenkin tuli, kun yritin siirtää järkkärillä ottamani kuvat miniläppärille ja siitä edelleen blogiini. Ensinnäkin miniläppärini oli hyvin hidas ja toisekseen myös nettiyhteydet Balilla olivat hyvin hitaita. Muutaman illan tappelun jälkeen luovutin ja aloin kirjoittaa omaa henkilökohtaista päiväkirjaa Wordiin. Nyt olen kuitenkin päättänyt aloittaa kirjoittamisen uudelleen, ja samalla kirjoittaa myös takautuvasti elämästäni Balilla. :)
Pari kuukautta sitten palasin takaisin Suomeen, ja olihan se aikamoinen kulttuurishokki. Joka puolella ihmiset puhuivat suomea, missään ei näkynyt skoottereita ja yhtäkkiä ei enää ollutkaan kuuma. Ensimmäisenä kaivoin kaapista villapaidat ja pitkähihaiset, vaikka ystäväni makoilivat rannalla bikeineissä nauttien helteisestä toukokuun lopusta. Pikkuhiljaa tähänkin on alkanut tottua, mutta silti olen alkanut haaveilla uudesta vaihtovuodesta. Ensin pitäisi kuitenkin saada kandi valmiiksi, joten aika paljon on hommia edessä ensi vuonna... Olen yläasteelta saakka halunnut lähteä opiskelemaan ulkomaille pidemmäksikin ajaksi, joten jos mahdollista, suoritan koko maisterivaiheen jossain muussa maassa.
Olen viimepäivinä selannut ahkerasti tuhansia kuvia, joita kevään aikana otin. Kuvia on kertynyt niin Indonesiasta, Malesiasta, Filippiineiltä kuin Singaporestakin. Jokainen kuva tuo mieleen valtavan määrän muistoja ja vasta nyt tajuan, kuinka paljon olen kevään aikana nähnyt ja kokenut. Luonnollisesti myös paratiisisaaressa on huonot puolensa, mutta silti en vaihtaisi pois hetkeäkään. Eniten kaipaan kaikkia ihmisiä ja sitä mitä ei Balilta puuttunut, eli merta. Voisin istua tunteja vain katsellen merelle, kuunnella aaltoja ja miettiä mitä vastarannalla tapahtuu. Muistan ikuisesti erään päivän, jolloin olin yksin surffaamassa. Meri oli liian tyyni aaltojen nappaamiseen, mutta silti kelluin lautani päällä pitkän aikaa ihan vain nauttien hetkestä. Surffaamista tuli harrastettua aivan liian vähän, mutta silti ikävöin lajia. Olen kuitenkin harkinnut vakavasti palaavani saarelle ensi keväänä, joten saatan päästä takaisin aalloille suhteellisen nopeasti... ;)
Odotin Balille lähtemistä monta kuukautta kuin kuuta nousevaa. 4,5 kuukautta tuntui tuolloin ikuisuudelta, enkä oikein osannut edes ajatella aikaa Balin jälkeen. Nyt vain ihmettelen, että mihin tuo aika oikein katosi ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Mutta niinhän se menee, että ensin on tultava takaisin kotiin, jotta voi taas lähteä taas uudestaan reissuun. :)
