Keep calm and fight for your dreams

Monta kertaa olen aloittanut uuden postauksen kirjoittamisen, mutta näköjään en ole kertaakaan onnistunut niitä julkaisemaan. Viime kerrastakin näyttäisi olevan jo kolmisen viikkoa... :D Paljon olisi kyllä ollut kirjoitettavaa, sillä kahden viikon kesälomailun lisäksi koulukin alkoi tällä viikolla. Oikeastaan olen arjen alkamisesta aika innoissani, sillä olen vihdoin keksinyt mitä haluan tehdä ensi vuonna. Ja nyt voin alkaa tehdä töitä niiden haaveiden eteen!

Kesäloman aikana ajokilometrejä kertyi reilu tuhat, ja vierailtua tuli muun muassa Jyväskylässä ja Lahdessa. Ensimmäisessä juhlimme Minnan synttäreitä, ja täytyy sanoa että oli ihan huippu bileet! Aamulla Minna hemmotteli meitä herkullisella brunssilla, myöhemmin kävimme hänen vanhempiensa luona syömässä, ja illalla saimme vielä juustokakkua. Nam! Kaiken syömisen lisäksi kävimme totta kai myös katsomassa Jyväskylän yöelämää, ja ainakin meidän porukalla oli tunnelma katossa koko illan. ;)

Rankan viikonlopun jälkeen karkasin maaseudun rauhaan, jossa viihdyinkin koko viikon. Viikonlopuksi oli kuitenkin pakko tulla takaisin, sillä olimme Minnan kanssa hankkineet liput Blockfesteille. Ihan helposti noita lippuja ei tosin saatu, mutta lopulta maksoimme niistä yli puolet vähemmän, kuin mitä kahden päivän liput normaalihintaisina maksoivat. Koko viikonlopun paistoi aurinko, ja Tampere oli täynnä tuttuja. Enemmän kuin onnistunut viikonloppu siis. :) Sunnuntaina kävimme Minnan kanssa vielä Ruby&Fellasissa nauttimassa viimeisistä terassikeleistä. Sielä pitäisi käydä useamminkin, olin jo unohtanut kuinka taivaallisen hyvää Picnic sandwichiä paikasta saa!



Siinä siis hyvin tiivistettynä parin viime viikon tapahtumia. Tällä viikolla alkoi koulu, joten alkuviikolla olen käynyt ahkerasti yliopistolla. Kaikki luennotkaan eivät ole vielä alkeneet, mutta olen käynyt kv-toimistossa juttelemassa ensi vuoden suunnitelmistani, ja Minnan kanssa käytiin testaamassa myös koulumme uusi kuntosali. Uuden kuntosalin lisäksi olemme saaneet uuden ryhmäliikuntasalin, jossa saa vapaasti käydä sen ollessa vapaana. Tehtiinkin Minnan ohjeilla kunnon jalkatreeni, jonka seurauksena alaselkä ja takareidet ovat olleet aivan jumissa viimeiset kaksi päivää. No, ainakin tiesi tehneensä. :D Sali tulee varmasti ahkeraan käyttöön, eikä nyt tarvitse lähteä hyppytunneillakaan kotiin asti, kun on yliopistolla jotain hyödyllistä tekemistä.

The world is a book, and those who do not travel read only a page

Viimeaikoina katsellessani elokuvia, kenkiä netistä tai selatessani lehtiä, minuun on iskenyt kamala matkakuume. En kyllä ihan ymmärrä, miten Nelly.comin korkkarit voivat herättää kenkäkuumeen sijasta pakottavan tarpeen päästä pois Suomesta? No säästyypä sitten nekin rahat matkusteluun, kun lopputuloksena päädyn aina selaamaan matkablogeja ja muistelemaan mennyttä kevättä Balilla. :D Olen tänä vuonna käynyt kuudessa eri maassa, ja lisäksi monen eri maan lentokentillä. Näillä näkymin syksyllä olisi edessä vielä yksi uusi kohde Välimerellä... En malta odottaa, että seison taas Helsinki-Vantaalla odottamassa lentoa; ennen pelkäsin lentämistä eniten maailmassa, mutta nykyään tykkään siitä omituisen paljon!

Balilta tulosta asti olen  yrittänyt kuumeisesti keksiä mitä haluan tulevan vuoden aikana tehdä ja saavuttaa. Aluksi tuntui, ettei Suomeen sopeutumisesta tule yhtään mitään ja haluan vain karata takaisin ulkomaile. Pikkuhiljaa suunnitelmat kuitenkin alkoivat hioutua, ja odotankin tulevaa vuotta melko innolla. Syksyn, kylmyydet ja sateet voisin tosin skipata, mutta ei kai muu auta kuin yrittää kestää ja löytää niistäkin ne positiiviset puolet. Esimerkiksi joulu, kynttilät, omenpiirakka vaniljakastikkeella, lenkkeily kirpeänä syysiltana...

Tuleva vuosi tuo tullessaan uusia haasteita niin treenailun, töiden kuin opiskelunkin parissa. On mahtavaa päästä tapaamaan uusia ihmisiä ja kokeilemaan uusia juttuja. Lisäksi meillä on suunnitteilla matka Balille huhtikuussa, joten eiköhän sen ajatuksen voimalla jaksa rankempienkin kausien ja pimeiden syysiltojen yli. ;) Viime syksykin kului kuin siivillä, kun oli jotain mitä odottaa.

Kuten olen jo monta kertaa muistanut sanoa, rakastan merta ja kauniita rantoja yli kaiken. Voisin vain istua rannalla ja tuijottaa horisonttiin tunteja. Tämän vuoden ehdottomasti kaunein ranta löytyi Filippiinien Boracaylta, joka oli kuin suoraan matkailulehden kannesta. Vietimme paratiisisaarella melkein viikon ja nautin joka sekunnista täysillä. Majoituimme pienessä hotellissa, jonka sisäänkäynti oli kapealla kujalla ihan rantakadun vieressä. Joka aamu herättyämme lähdimme syömään aamiaista johonkin rantakadun ravintoloista, ja ensimmäinen asia jonka ulos astuttuamme näimme, oli kujan päässä turkoosina kimaltava meri. Yritin joka aamu painaa tuon näyn mieleeni, jotten unohtaisi sitä koskaan... Nuo olivat ehdottomasti kevään ikimuistoisimpia aamuja. Suurin osa saarella viettämäsämme ajasta kului lähinnä syöden sekä rannalla maaten. Vesi oli niin ihanan lämmintä, että uiminen taisi viedä enemmän aikaa kuin auringon ottaminen. :D

Valitettavasti Boracaylle pääseminen oli sen verran hankalaa, että lähtiessämme tiesin, etten sinne ihan heti pääsisi uudestaan. Matkustimme kohteeseen Filippiinien pääkaupungista Manilasta yli kaksi vuorokautta! Olisimme päässeet osan matkasta myös lentäen, mutta koska tarkoitus oli lähteä reppureissaamaan, päätimme tehdä sen kunnolla. Matka kului muun muassa bussissa, lautoilla, laivassa, pakettiautossa kahdenkymmenen muun kanssa, tuk tukin kyydissä...  ja yöt vietimme toinen toistaan hirveämmissä hotellihuoneissa. :D Pois lähtiessämme meidän oli lennettävä, sillä muuten emme olisi ehtineet jatkolennolle Singaporeen. Mutta jottei paluumatka olisi kulunut liian mukavasti, vietimme viimeisen yön pikkukaupungin lentokentän lattialla torakoiden kanssa.. :D

Vietimme Filippiineillä yhteensä yksitoista päivää, mutta itse olisin viihtynyt kauemminkin. Maa koostuu kuitenkin tuhansista saarista, joten paljon olisi ollut vielä nähtävää. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen reissuumme, eikä noita yhtätoista päivää olisi voinut paremmin käyttää. :) Lisäksi maan kautta liikkuminen oli todella hyvä päätös, sillä vaikka välillä olimmekin väsyneitä ja eksyksissä, näimme ja koimme paljon sellaista, mitä lentäen tuskin olisi tullut nähtyä. Halvemmaksi tuo vaikeampi matkustustapa ei tosin tullut, sillä paikalliset näkivät kyllä turistien hädän ja osasivat pyytää kyydeistä moninkertaista hintaa. :D 

Mutta nyt tämä tyttö valmistautuu työpäivään, joka on muuten viimeinen ennen kolmen viikon lomaa! Ihanaa perjantaita kaikille! 

I will win, not immediately, but definetely

Enää kaksi viikkoa kesälomaan! En malta odottaa, että pääsen rentoutumaan mökille hyvässä seurassa, ja nauttimaan siitä tunteesta, ettei ihan oikeasti ole pakko tehdä mitään. Edessä on siis kolmen viikon loma, joten sinä aikana ehtii hyvin käydä mökkeilyn lisäksi moikkaamassa kavereita ja sukulaisia ympäri Suomea. Tavoitteena olisi käydä ainakin Jyväskylässä, Lahdessa sekä Helsingissä... Erityisesti odotan Minnan synttäreitä, jolloin suuntaamme Jyväskylän yöhön ja poikkeamme samalla myös Aussie Barissa. ;) Siihen asti aion kuitenkin tehdä ahkerasti töitä ja jatkaa treenailua entiseen malliin. Tänä aamuna sain ennen treeniä napattua itsestäni myös ensimmäisen "ennen"-kuvan (näköjään osan energiasta voisi käyttää myös peilin siivoamiseen). Jännittää nähdä miten kroppa tulee projektin aikana muuttumaan ja miten nopeasti muutoksia alkaa tapahtua. Olen jo nyt huomannut, että pikku hiljaa Balilla hävinneet lihakset alkavat tehdä paluuta. :)

Viime viikko oli mielestäni treenaamisen osalta melko onnistunut; kävin juoksemassa pari tunnin lenkkiä, ja lisäksi tein kolme lähes tunnin kuntopiiriä. Töissäkin oli välillä hankaluuksia päästä kyykkyyn, ei ole kyllä pitkään aikaan ollut reidet noin kipeinä. :D Viime viikosta opin ainakin sen, ettei kannata skipata venyttelyä treenin jälkeen. Lisäksi huomasin myös kuinka tärkeää on syödä riittävästi ennen ja jälkeen treenaamisen. Ennen treeniä syön nykyään aina yhden banaanin, ja pian treenin jälkeen esimerkiksi rahkaa marjojen kera. Tänä aamuna käytössä oli äidin blenderi ja marjavarastot, joten loihdimme aamupalaksi smoothiet mansikoista, banaanista sekä protskujauheesta. Sitä pitää kokeilla itsekin, kunhan ensin saisin ostettua sen blenderin. :D

Nyt saan nauttia parin päivän vapaista ennen töihin menoa. Pian sen jälkeen voinkin jo alkaa laskea jäljellä olevia työpäiviä. Hyvää maanantaita kaikille! <3

Fitspiration

Välillä tulee päiviä, jolloin motivaatio treenaamiseen on aivan hukassa. Tekosyitäkin löytyy pitkä lista: ei ole aikaa, sataa, väsyttää... Näinä hetkinä vedän treenivaatteet ylle hammasta purren ja laitan treenimusan soimaan. Ensimmäiset liikkeet (tai askeleet) tuntuvat yleensä raskailta, mutta lopulta musiikki vie mennessään ja motivaatio löytyy. Eilen aamulla olin aivan jumissa maanantaisen kuntopiirin jäljiltä, mutta tahmean alun jälkeen pääsin taas vauhtiin. Enää olisi siis jäljellä yksi kuntopiiri ja pari lenkkiä tälle viikolle. 

Välillä haen motivaatiota myös katselemalla netistä inspiroivia kuvia ja lukemalla muiden onnistumistarinoita. (Toivottavasti omani pääsee niiden joukkoon ensi vuonna... :D) Esimerkiksi weheartit.comista löytyvät kuvat saavat kummasti jomottavat lihakset, väsymyksen ja muut tekosyyt unohtumaan. Kuvat toimivat hyvänä inspiraationa myös terveellisemmälle syömiselle. Kuvat herkullisista smoothieista sekä raikkaista salaateista saavat himoitsemaan vähän terveellisempiä ja kevyempiä herkkuja lisäaine- tai rasvapommien sijaan. Itselläni kunnon blenderi onkin ollut ostoslistalla jo pitkään. Kymmenen litraa mustikoita nimittäin odottaa syöjäänsä pakastimessa, ja lisäksi olen kerännyt ison pinon hyviä smoothie-reseptejä... En malta odottaa, nams! 

Tällä hetkellä tavotteeni treenaamisessa on päästä hyvään peruskuntoon ennen varsinaisen treenin aloittamista. Tähän asti olen käynyt suhteessa enemmän lenkillä, mutta tästä viikosta alkaen alan keskittyä enemmän lihaskuntoon. Olohuoneen lattia vaihtuu kuntosaliin ihan näinä viikkoina, mutta siihen asti teen kuntopiiriä ihan itsenäisesti. Olen todennut senkin yllättävän tehokkaaksi, mutta on kiva päästä toteuttamaan ammattilaisen laatimaa treeniohjelmaa. :) Vielä en ole päättänyt hyödynnänkö mieluummin yliopistoni huippuedullista kuntosalia (joka on tänä kesänä päässy myös remonttiin), vai maksanko kalliin jäsenyyden esimerkiksi GoGolle. Jälkimmäinen olisi ihan nurkalla eikä sielä tarvitsisi niin paljoa jonotella ja odotella, mutta tosiaan se hintakin on sitten 10-kertainen.

Salilla käyntini alkaa siis Sannalta saamallani 3-jakoisella treeniohjelmalla. Ensimmäisenä päivänä on luvassa alavartalotreeniä, toisena pääsee hommiin yläkroppa, ja kolmantena taas alavartalo. Tarkoituksena olisi käydä vielä kaikki liikkeet läpi Sannan kanssa, jotta teen ne varmasti oikein, ja samalla on myös mahdollista muokata niistä itselleen sopivampia. Kaikkein eniten jännittää kunnon ylävartalo-treenin aloittaminen. Olen ollut aina vähän laiska yläkropan lihasten kanssa ja keskittynyt lähinnä alakroppaan sekä vatsaan. Erityisesti selän lihasten treenaaminen on aina tuntunut vastenmieliseltä...Mutta eiköhän se ole aikakin pistää nämä lihasryhmät töihin! Voisin pian napata itsestäni jonkinnäköisen "ennen"-kuvan, joka toimii sitten hyvänä vertailukohtana tulevaisuudessa. :)

We ain't going home, it's 6 in the morn'

En muista, koska olisin viimeksi ollut näin väsähtänyt viikonlopun jäljiltä. Lauantaina heräsin tosiaan liian aikaisin, mutta kahvin ja hyvän ruuan ansioista piristyin iltaa kohden. Kouvolan tytöt Iina ja Henna saapuivat Tampereelle jo yhden aikaan, jonka jälkeen lähdimme saman tien lounaalle Cafe Europaan. Pääsin vihdoin maistamaan paikan kehuttua kanasalaattia oliivileivällä, ja olihan se hyvää. Erityisesti se syntisen hyvä curry-majoneesi..! Cafe Europa on yksi suosikki istuskelupaikoistani Tampereella, mutta ruokaa joutuu yleensä odottamaan reilun puoli tuntia. Tällä kertaa se ei kuitenkan haitannut, sillä meillä oli niin paljon juteltavaa tyttöjen kanssa. Viime näkemisestä oli kuitenki jo kaksi kuukautta aikaa.

Lounaalta suuntasimme parin kaupan ja Alkon (:D) kautta takaisin luokseni, ja aloimme valmistautua iltaan. Seuraamme liittyi myös kaksi muuta tyttöä, jotka olivat Balilla vain lomailemassa, mutta joidenka kanssa ehdimme tehdä monta ikimuistoista reissua. Olimme Minnan kanssa leiponeet jälkkäriksi mutakakun, jonka koristelimme suklaaseen dipatuilla mansikoilla. Olen tosiaan yrittänyt vältellä herkkuja arkipäivisin, ja säästää ne viikonloppuun, joten herkuttoman viikon jälkeen oli tuota pakko ottaa toinenkin pala... ;) 

Ilta oli aivan älyttömän hauska ja kaikin puolin onnistunut. :) Söimme ja joimme hyvin, fiilistelimme biisejä joita kuuntelimme Balilla, ja muistelimme kaikkia niitä mahtavia reissuja jotka koimme yhdessä kevään aikana. Tuli kyllä vähän ikävä Kutaa ja sen yökerhoja, erityisesti Eikonia ja Alley Catsia. Baariin lähdettiin aina kevyessä mekossa tai shortseissa, ja taksi villalta Kutalle maksoi noin euron per henkilö. Juomistakaan ei juuri tarvinnut maksaa, joten niinhän siinä aina kävi, ettei matkasta Alley Catsista Eikoniin muistanut juuri mitään. :D 

Ennen Tampereen yöhön lähtöä innostuimme maistelemaan skumpan lisäksi myös tequilaa, joten eipähän tarvinnut myöhemmin juuri ostaa kalliita drinkkejä yökerhoista. Juhlimme pilkkuun asti, ja kotimatkalla kävimme vielä hakemassa ruokaa kioskilta (Hennalle hot dog neljällä nakilla). Yksi keskustassa asumisen hyviä puolia on kyllä se, ettei tarvitse illan päätteeksi seisoskella taksitolpalla tai bussipysäkillä sadan muun juhlijan kanssa. Joku saisi tosin kehittää Tampereelle samanlaisen skootteri-taksi kulttuurin kuin Balilla. Muutaman kerran tuli itsekin viiletettyä aamuyöllä kotiin skootterin kyydissä (mekko päällä tietysti), sillä se oli huomattavasti tavallista taksia nopeampi keino päästä kotiin. 

Viikonloppu meni ihan liian nopeasti, mutta ehdimme sopia tyttöjen kanssa uuden tapaamisen syksymmälle. Silloin päästäänkin vierailemaan Kouvolaan, en malta odottaa! Nyt kuitenkin olisi edessä vähän rauhallisempi viikko, joka kuluu lähinnä töiden ja treenailun parissa. Viimeinen kesäkurssikin on nyt suoritettu, joten vapaa-aikaa pitäisi jäädä vähän enemmän, ja lenkillekään ei tarvitse lähteä suoraan sängystä. Loppuviikosta pitäisi myös tulla melko lämmin, joten voisin yrittää vähän elvyttää karissutta Bali-rusketusta. Kivaa tiistaita kaikille!

Para-para-paradise

Harvoin olen odotanut viikonloppua niin innokkaasti kuin tällä viikolla. Vaikka viikko olikin hyvin kiireinen, tuntui aika ihan matelevan ja viikonloppukin tuntui olevan valovuosien päässä. Ensinnäkin jouduin ravaamaan koulun ja töiden väliä, ja lisäksi yritin myös löytää riittävästi aikaa treenaamiselle. Ja siinä se viikon tapahtumasaldo oikeastaan sitten olikin: töitä, koulua ja treenausta.

Eilen illalla töistä päästyäni menin suoraan nukkumaan, sillä halusin olla tänään pirteä ja valmis juhlimaan tyttöjen kanssa aamuyöhön asti. Tarkoitus oli nukkua pitkään, käydä aamulla lenkillä ja syödä iso aamupala. Todellisuudessa kuitenkin heräsin neljältä siihen, että naapurissa alkoi jatkot. Kuuntelin mölinän ja Popedan sekoitusta seuraavat 2,5 tuntia, jonka jälkeen luovutin ja vedin lenkkivaatteet ylle. Ja ei, tänä aamuna en näyttänyt yhtä pirteältä kuin mitä kuva antaa ymmärtää. Päinvastoin kihisin kiukusta ja mietin kuumeisesti miten voisin kostaa naapureille... :D

Jotain hyvääkin aikaisessa herätyksessä oli, sillä ensinnäkin seitsemältä aamulla on ihanan raikas juoksuilma, ja toisekseen ehdin samalla reissulla hakea torilta mansikoita iltaa varten. Oli koomista juosta kaupungin läpi seitsemältä lauantaiaamuna, kun jotkut edellisen illan juhlijoista olivat vielä kotimatkalla, ja Laukontorin sillalla edessä kökötti jonossa nuoria tyttöjä odottamassa fesarialueen aukeamista.

Mutta nyt Skyriä ja mustikoita nassuun. Pian päästään Minnan kanssa valmistelemaan ruokia iltaa varten, ja sen jälkeen lähdetään näyttämään kaupunkia tytöille. Aurinkoista lauantaita kaikille! <3

Far away from home

Ennen Balia en ollut koskaan matkustanut Euroopan ulkopuolelle (Venäjää lukuunottamatta). Niinpä koin aikamoisen kulttuurishokin laskeutuessani Balin lentokentälle. Ennen vaihtoon lähtöä näin sieluni silmin upeita hiekkarantoja, turkoosina kilmaltavan meren sekä kauniisti ruskettuneita turisteja ja surffareita. Ensivaikutelma saaresta kuitenkin oli jotain aivan muuta. Vettä satoi kaatamalla, joka puolella kaahaili paikallisia skoottereilla sadeviitat hulmuten (yleensä saman pyörän kyydissä kökötti niin vanhemmat kuin lapsetkin) ja joka puolella näkyi slummimaista asutusta. Täytyy myöntää, että sillä hetkellä olisin halunnut palata maitojunalla takaisin Suomeen.

Bali flower

Muutamaa viikkoa myöhemmin aloin tottua kävelyteiden puuttumiseen, kaoottiseen liikenteeseen sekä kosteaan ilmaan. Balin rannatkaan eivät vastanneet täysin mielikuvaani paratiisirannoista, mutta silti ne olivat omalla "rähjäisellä" tavallaan todella kauniita. Yleinen ilmapiiri saarella oli rento ja kaikki hymyilivät toisilleen. Se on yksi asia jota kaipaan kaikkein eniten. Suomessa jos menet hymyilemään tuntemattomille, saat osaksesi lähinnä kummastuneita katseita.

Nusa Lembongan, pieni saari laivamatkan päässä Balilta.

Vaikka en ensisilmäyksellä rakastunutkaan Baliin, ja vaikka vei oman aikansa oppia näkemään saaren kauneus, olen alkanut kaivata paikkaa aivan mielettömän paljon. Nyt tuntuu, kuin olisin joutunut lähtemään kesken kaiken kotiin. Niinpä olen alkanut miettiä tosissani palaamista Balille... tosin vasta sen jälkeen, kun olen selvinnyt tulevan vuoden Fitness-haasteesta sekä kandin kirjoittamisesta. Mutta saa nähdä kuluuko syksy 2014 Euroopan sijaan sittenkin jossain vähän kauempana. ;)

Onneksi helpotusta Bali-ikävään on kuitenkin luvassa, sillä tulevana viikonloppuna näemme villan tyttöjen voimin Tampereella. En ole nähnyt Hennaa ja Iinaa kertaakaan Balilta paluun jälkeen (muistan yhä jäähyväiset Fat Yogin hotellihuoneessa), joten en malta odottaa tulevaa viikonloppua! Ihanaa päästä muistelemaan kaikkia upeita hetkiä, jotka sain jakaa näiden tyttöjen kanssa niin Indonesiassa, Singaporessa kuin Filippiineilläkin. :)

Villan tytöt White beachilla

Snorklausta Nusa Lembonganissa