I will win, not immediately, but definetely

Enää kaksi viikkoa kesälomaan! En malta odottaa, että pääsen rentoutumaan mökille hyvässä seurassa, ja nauttimaan siitä tunteesta, ettei ihan oikeasti ole pakko tehdä mitään. Edessä on siis kolmen viikon loma, joten sinä aikana ehtii hyvin käydä mökkeilyn lisäksi moikkaamassa kavereita ja sukulaisia ympäri Suomea. Tavoitteena olisi käydä ainakin Jyväskylässä, Lahdessa sekä Helsingissä... Erityisesti odotan Minnan synttäreitä, jolloin suuntaamme Jyväskylän yöhön ja poikkeamme samalla myös Aussie Barissa. ;) Siihen asti aion kuitenkin tehdä ahkerasti töitä ja jatkaa treenailua entiseen malliin. Tänä aamuna sain ennen treeniä napattua itsestäni myös ensimmäisen "ennen"-kuvan (näköjään osan energiasta voisi käyttää myös peilin siivoamiseen). Jännittää nähdä miten kroppa tulee projektin aikana muuttumaan ja miten nopeasti muutoksia alkaa tapahtua. Olen jo nyt huomannut, että pikku hiljaa Balilla hävinneet lihakset alkavat tehdä paluuta. :)

Viime viikko oli mielestäni treenaamisen osalta melko onnistunut; kävin juoksemassa pari tunnin lenkkiä, ja lisäksi tein kolme lähes tunnin kuntopiiriä. Töissäkin oli välillä hankaluuksia päästä kyykkyyn, ei ole kyllä pitkään aikaan ollut reidet noin kipeinä. :D Viime viikosta opin ainakin sen, ettei kannata skipata venyttelyä treenin jälkeen. Lisäksi huomasin myös kuinka tärkeää on syödä riittävästi ennen ja jälkeen treenaamisen. Ennen treeniä syön nykyään aina yhden banaanin, ja pian treenin jälkeen esimerkiksi rahkaa marjojen kera. Tänä aamuna käytössä oli äidin blenderi ja marjavarastot, joten loihdimme aamupalaksi smoothiet mansikoista, banaanista sekä protskujauheesta. Sitä pitää kokeilla itsekin, kunhan ensin saisin ostettua sen blenderin. :D

Nyt saan nauttia parin päivän vapaista ennen töihin menoa. Pian sen jälkeen voinkin jo alkaa laskea jäljellä olevia työpäiviä. Hyvää maanantaita kaikille! <3

Fitspiration

Välillä tulee päiviä, jolloin motivaatio treenaamiseen on aivan hukassa. Tekosyitäkin löytyy pitkä lista: ei ole aikaa, sataa, väsyttää... Näinä hetkinä vedän treenivaatteet ylle hammasta purren ja laitan treenimusan soimaan. Ensimmäiset liikkeet (tai askeleet) tuntuvat yleensä raskailta, mutta lopulta musiikki vie mennessään ja motivaatio löytyy. Eilen aamulla olin aivan jumissa maanantaisen kuntopiirin jäljiltä, mutta tahmean alun jälkeen pääsin taas vauhtiin. Enää olisi siis jäljellä yksi kuntopiiri ja pari lenkkiä tälle viikolle. 

Välillä haen motivaatiota myös katselemalla netistä inspiroivia kuvia ja lukemalla muiden onnistumistarinoita. (Toivottavasti omani pääsee niiden joukkoon ensi vuonna... :D) Esimerkiksi weheartit.comista löytyvät kuvat saavat kummasti jomottavat lihakset, väsymyksen ja muut tekosyyt unohtumaan. Kuvat toimivat hyvänä inspiraationa myös terveellisemmälle syömiselle. Kuvat herkullisista smoothieista sekä raikkaista salaateista saavat himoitsemaan vähän terveellisempiä ja kevyempiä herkkuja lisäaine- tai rasvapommien sijaan. Itselläni kunnon blenderi onkin ollut ostoslistalla jo pitkään. Kymmenen litraa mustikoita nimittäin odottaa syöjäänsä pakastimessa, ja lisäksi olen kerännyt ison pinon hyviä smoothie-reseptejä... En malta odottaa, nams! 

Tällä hetkellä tavotteeni treenaamisessa on päästä hyvään peruskuntoon ennen varsinaisen treenin aloittamista. Tähän asti olen käynyt suhteessa enemmän lenkillä, mutta tästä viikosta alkaen alan keskittyä enemmän lihaskuntoon. Olohuoneen lattia vaihtuu kuntosaliin ihan näinä viikkoina, mutta siihen asti teen kuntopiiriä ihan itsenäisesti. Olen todennut senkin yllättävän tehokkaaksi, mutta on kiva päästä toteuttamaan ammattilaisen laatimaa treeniohjelmaa. :) Vielä en ole päättänyt hyödynnänkö mieluummin yliopistoni huippuedullista kuntosalia (joka on tänä kesänä päässy myös remonttiin), vai maksanko kalliin jäsenyyden esimerkiksi GoGolle. Jälkimmäinen olisi ihan nurkalla eikä sielä tarvitsisi niin paljoa jonotella ja odotella, mutta tosiaan se hintakin on sitten 10-kertainen.

Salilla käyntini alkaa siis Sannalta saamallani 3-jakoisella treeniohjelmalla. Ensimmäisenä päivänä on luvassa alavartalotreeniä, toisena pääsee hommiin yläkroppa, ja kolmantena taas alavartalo. Tarkoituksena olisi käydä vielä kaikki liikkeet läpi Sannan kanssa, jotta teen ne varmasti oikein, ja samalla on myös mahdollista muokata niistä itselleen sopivampia. Kaikkein eniten jännittää kunnon ylävartalo-treenin aloittaminen. Olen ollut aina vähän laiska yläkropan lihasten kanssa ja keskittynyt lähinnä alakroppaan sekä vatsaan. Erityisesti selän lihasten treenaaminen on aina tuntunut vastenmieliseltä...Mutta eiköhän se ole aikakin pistää nämä lihasryhmät töihin! Voisin pian napata itsestäni jonkinnäköisen "ennen"-kuvan, joka toimii sitten hyvänä vertailukohtana tulevaisuudessa. :)

We ain't going home, it's 6 in the morn'

En muista, koska olisin viimeksi ollut näin väsähtänyt viikonlopun jäljiltä. Lauantaina heräsin tosiaan liian aikaisin, mutta kahvin ja hyvän ruuan ansioista piristyin iltaa kohden. Kouvolan tytöt Iina ja Henna saapuivat Tampereelle jo yhden aikaan, jonka jälkeen lähdimme saman tien lounaalle Cafe Europaan. Pääsin vihdoin maistamaan paikan kehuttua kanasalaattia oliivileivällä, ja olihan se hyvää. Erityisesti se syntisen hyvä curry-majoneesi..! Cafe Europa on yksi suosikki istuskelupaikoistani Tampereella, mutta ruokaa joutuu yleensä odottamaan reilun puoli tuntia. Tällä kertaa se ei kuitenkan haitannut, sillä meillä oli niin paljon juteltavaa tyttöjen kanssa. Viime näkemisestä oli kuitenki jo kaksi kuukautta aikaa.

Lounaalta suuntasimme parin kaupan ja Alkon (:D) kautta takaisin luokseni, ja aloimme valmistautua iltaan. Seuraamme liittyi myös kaksi muuta tyttöä, jotka olivat Balilla vain lomailemassa, mutta joidenka kanssa ehdimme tehdä monta ikimuistoista reissua. Olimme Minnan kanssa leiponeet jälkkäriksi mutakakun, jonka koristelimme suklaaseen dipatuilla mansikoilla. Olen tosiaan yrittänyt vältellä herkkuja arkipäivisin, ja säästää ne viikonloppuun, joten herkuttoman viikon jälkeen oli tuota pakko ottaa toinenkin pala... ;) 

Ilta oli aivan älyttömän hauska ja kaikin puolin onnistunut. :) Söimme ja joimme hyvin, fiilistelimme biisejä joita kuuntelimme Balilla, ja muistelimme kaikkia niitä mahtavia reissuja jotka koimme yhdessä kevään aikana. Tuli kyllä vähän ikävä Kutaa ja sen yökerhoja, erityisesti Eikonia ja Alley Catsia. Baariin lähdettiin aina kevyessä mekossa tai shortseissa, ja taksi villalta Kutalle maksoi noin euron per henkilö. Juomistakaan ei juuri tarvinnut maksaa, joten niinhän siinä aina kävi, ettei matkasta Alley Catsista Eikoniin muistanut juuri mitään. :D 

Ennen Tampereen yöhön lähtöä innostuimme maistelemaan skumpan lisäksi myös tequilaa, joten eipähän tarvinnut myöhemmin juuri ostaa kalliita drinkkejä yökerhoista. Juhlimme pilkkuun asti, ja kotimatkalla kävimme vielä hakemassa ruokaa kioskilta (Hennalle hot dog neljällä nakilla). Yksi keskustassa asumisen hyviä puolia on kyllä se, ettei tarvitse illan päätteeksi seisoskella taksitolpalla tai bussipysäkillä sadan muun juhlijan kanssa. Joku saisi tosin kehittää Tampereelle samanlaisen skootteri-taksi kulttuurin kuin Balilla. Muutaman kerran tuli itsekin viiletettyä aamuyöllä kotiin skootterin kyydissä (mekko päällä tietysti), sillä se oli huomattavasti tavallista taksia nopeampi keino päästä kotiin. 

Viikonloppu meni ihan liian nopeasti, mutta ehdimme sopia tyttöjen kanssa uuden tapaamisen syksymmälle. Silloin päästäänkin vierailemaan Kouvolaan, en malta odottaa! Nyt kuitenkin olisi edessä vähän rauhallisempi viikko, joka kuluu lähinnä töiden ja treenailun parissa. Viimeinen kesäkurssikin on nyt suoritettu, joten vapaa-aikaa pitäisi jäädä vähän enemmän, ja lenkillekään ei tarvitse lähteä suoraan sängystä. Loppuviikosta pitäisi myös tulla melko lämmin, joten voisin yrittää vähän elvyttää karissutta Bali-rusketusta. Kivaa tiistaita kaikille!

Para-para-paradise

Harvoin olen odotanut viikonloppua niin innokkaasti kuin tällä viikolla. Vaikka viikko olikin hyvin kiireinen, tuntui aika ihan matelevan ja viikonloppukin tuntui olevan valovuosien päässä. Ensinnäkin jouduin ravaamaan koulun ja töiden väliä, ja lisäksi yritin myös löytää riittävästi aikaa treenaamiselle. Ja siinä se viikon tapahtumasaldo oikeastaan sitten olikin: töitä, koulua ja treenausta.

Eilen illalla töistä päästyäni menin suoraan nukkumaan, sillä halusin olla tänään pirteä ja valmis juhlimaan tyttöjen kanssa aamuyöhön asti. Tarkoitus oli nukkua pitkään, käydä aamulla lenkillä ja syödä iso aamupala. Todellisuudessa kuitenkin heräsin neljältä siihen, että naapurissa alkoi jatkot. Kuuntelin mölinän ja Popedan sekoitusta seuraavat 2,5 tuntia, jonka jälkeen luovutin ja vedin lenkkivaatteet ylle. Ja ei, tänä aamuna en näyttänyt yhtä pirteältä kuin mitä kuva antaa ymmärtää. Päinvastoin kihisin kiukusta ja mietin kuumeisesti miten voisin kostaa naapureille... :D

Jotain hyvääkin aikaisessa herätyksessä oli, sillä ensinnäkin seitsemältä aamulla on ihanan raikas juoksuilma, ja toisekseen ehdin samalla reissulla hakea torilta mansikoita iltaa varten. Oli koomista juosta kaupungin läpi seitsemältä lauantaiaamuna, kun jotkut edellisen illan juhlijoista olivat vielä kotimatkalla, ja Laukontorin sillalla edessä kökötti jonossa nuoria tyttöjä odottamassa fesarialueen aukeamista.

Mutta nyt Skyriä ja mustikoita nassuun. Pian päästään Minnan kanssa valmistelemaan ruokia iltaa varten, ja sen jälkeen lähdetään näyttämään kaupunkia tytöille. Aurinkoista lauantaita kaikille! <3

Far away from home

Ennen Balia en ollut koskaan matkustanut Euroopan ulkopuolelle (Venäjää lukuunottamatta). Niinpä koin aikamoisen kulttuurishokin laskeutuessani Balin lentokentälle. Ennen vaihtoon lähtöä näin sieluni silmin upeita hiekkarantoja, turkoosina kilmaltavan meren sekä kauniisti ruskettuneita turisteja ja surffareita. Ensivaikutelma saaresta kuitenkin oli jotain aivan muuta. Vettä satoi kaatamalla, joka puolella kaahaili paikallisia skoottereilla sadeviitat hulmuten (yleensä saman pyörän kyydissä kökötti niin vanhemmat kuin lapsetkin) ja joka puolella näkyi slummimaista asutusta. Täytyy myöntää, että sillä hetkellä olisin halunnut palata maitojunalla takaisin Suomeen.

Bali flower

Muutamaa viikkoa myöhemmin aloin tottua kävelyteiden puuttumiseen, kaoottiseen liikenteeseen sekä kosteaan ilmaan. Balin rannatkaan eivät vastanneet täysin mielikuvaani paratiisirannoista, mutta silti ne olivat omalla "rähjäisellä" tavallaan todella kauniita. Yleinen ilmapiiri saarella oli rento ja kaikki hymyilivät toisilleen. Se on yksi asia jota kaipaan kaikkein eniten. Suomessa jos menet hymyilemään tuntemattomille, saat osaksesi lähinnä kummastuneita katseita.

Nusa Lembongan, pieni saari laivamatkan päässä Balilta.

Vaikka en ensisilmäyksellä rakastunutkaan Baliin, ja vaikka vei oman aikansa oppia näkemään saaren kauneus, olen alkanut kaivata paikkaa aivan mielettömän paljon. Nyt tuntuu, kuin olisin joutunut lähtemään kesken kaiken kotiin. Niinpä olen alkanut miettiä tosissani palaamista Balille... tosin vasta sen jälkeen, kun olen selvinnyt tulevan vuoden Fitness-haasteesta sekä kandin kirjoittamisesta. Mutta saa nähdä kuluuko syksy 2014 Euroopan sijaan sittenkin jossain vähän kauempana. ;)

Onneksi helpotusta Bali-ikävään on kuitenkin luvassa, sillä tulevana viikonloppuna näemme villan tyttöjen voimin Tampereella. En ole nähnyt Hennaa ja Iinaa kertaakaan Balilta paluun jälkeen (muistan yhä jäähyväiset Fat Yogin hotellihuoneessa), joten en malta odottaa tulevaa viikonloppua! Ihanaa päästä muistelemaan kaikkia upeita hetkiä, jotka sain jakaa näiden tyttöjen kanssa niin Indonesiassa, Singaporessa kuin Filippiineilläkin. :)

Villan tytöt White beachilla

Snorklausta Nusa Lembonganissa

Such a perfect day

Kuten jo aiemmin kerroin, muutimme ystäväni kanssa juuri uuteen ihanaan asuntoon ihan Tampereen keskustaan. Viime viikonloppuna vietimme tupareita vähän liian monen vieraan ja tequila-shotin voimin, joten Sunnuntaina olokin oli sen mukainen. Halusin kuitenkin ottaa vapaapäivästäni kaiken irti, joten valtavan siivousurakan jälkeen suuntasin Onkiniemeen ottamaan aurinkoa. Rakastan tuon alueen rauhallisia rantoja ja ihanaa järvinäkymää. Suunnittelen myös lenkkini usein niin, että juoksen tuon alueen läpi.

Maanantai aamuna heräsin aikaisin ja valmistin ensimmäisenä herkullisen aamiaisen. Olin suunnitellut käyväni ensin lenkillä, mutta olo oli niin voimaton, että totesin tarvitsevani ensin tuhdin aamiaisen. Aamupala koostui siis isosta kulhosta puuroa, banaania ja marjoja sekä mukillisesta kahvia. Niin ja jälkkäriksi söin vesimelonia, jostain syystä minun on aina saatava jotain "makeaa" ruoan jälkeen. Olen todellinen aamupala-friikki, joten varaan aina riittävästi aikaa syömiselle aamuisin. Säästän aikaa sitten jostain muusta, mistä johtuen joudun yleensä säntäämään ovesta ulos vaatteet puoliksi päällä ja hiukset märkinä. :D

Loppupäivä kului aurinkoa ottaen, torilla mansikoita syöden ja myöhemmin lenkin ja kuntopiirin parissa. Venäytin toisen pohkeeni viime torstaina ja siitä asti siihen on sattunut jopa kävellessä. Arvelin uuden lenkin vain pahentavan tilannetta, mutta kuinka kävikään! Nyt pohje onkin täysin terve, ihan kuin sille ei olisi mitään tapahtunutkaan. Näköjään sillä se lähtee, millä tuleekin. Tavoitteenani on nyt parin seuraavan viikon ajan käydä lenkillä joka toinen päivä ja välipäivinä treenata hieman lihaskuntoa. Sen jälkeen pitäisi aloittaa kunnon salitreeni. Onneksi vielä vähään aikaan ei kuitenkaan tarvitse aerobisesta treenailusta luopua, kesällä lenkkeily on nimittäin ihan parasta. :)

Strong is the new beautiful

Heti Balilta kotiuduttuani aloin kaipaamaan elämääni uusia haasteita. Itselleni tavotteiden asettaminen on aina ollut tärkeää, sillä silloin teen tosissani töitä saavuttaakseni haluamani asian. Viime vuosi kului vaihtovuotta odottaen, opiskellen ja töitä tehden. En oikeastaan edes huomannut vapaa-ajan puuttumista, sillä odotin niin innoissani tulevaa kevättä maapallon toisella puolen. Tälle vuodelle päätin kuitenkin asettaa itselleni ihan uudenlaisen tavoitteen... ;)

Olen aina harrastanut aktiivisesti liikuntaa niin joukkuelajien kuin yleisurheilunkin muodossa, mutta en ole muutamia turnauksia, pieniä kisoja ja puolimaratonia lukuunottamatta koskaan haastanut itseäni kunnolla. Hyvä ystäväni alkoi treenata Fitness-kisoja varten puolisen vuotta sitten, ja loppukeväästä aloin itsekin kiinnostua ajatuksesta. Ihan niin pitkälle en itse (ainakaan vielä) ole valmis haastamaan itseäni, mutta sen sijaan päätin asettaa itselleni tavoitteeksi Fitnessmalli-kilpailun. Odotan jo todella innolla, että pääsen aloittamaan ensimmäistä kertaa sunnitelmallisen treenauksen, ja näkemään millaisia tuloksia se yhdistettynä oikeanlaiseen ruokavalioon tuottaa. Ihan toivottomalta pohjalta ei onneksi tarvitse lähteä liikkeelle, sillä olen tähänkin asti harrastanut säännöllisesti liikuntaa ja pitänyt yllä muutenkin terveellisiä elämäntapoja. Tästä eteenpäin aion siis muun postailun ohessa kirjoitella, miten tämän tavoitteen saavuttamin sujuu. Samalla voin pitää kirjaa etenemisestäni ja nähdä miten tulokset syntyvät. Tiedän, että edessä on iso haaste, mutta sellaista olen juuri kaivannutkin!

Never give up on your dreams

Olen aloittanut blogin kirjoittamisen jo ainakin kolme kertaa. Ja ainakin yhtä monta kertaa on intoni lopahtanut. Välillä koulun, töiden, harrastusten ja ystävien jälkeen aikaa ei juuri jää ylimääräistä, jolloin kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle ja lopulta loppunut kokonaan. Viimeisin kerta oli ennen joulua, jolloin halusin kirjoittaa blogia vaihtovuodestani niin itseäni, ystäviäni kuin perhettänikin varten. Vietin siis 4,5 ikimuistoista kuukautta Balilla, Indonesiassa, ja tarkoituksena oli kirjoittaa millaista on elää täysin eri kulttuurissa kaukaisella paratiisisaarella. Paikanpäälle päästyäni otin ensimmäisenä valtavan määrän kuvia ja suunnittelin innoissani tekstejä valmiiksi. Ongelmia kuitenkin tuli, kun yritin siirtää järkkärillä ottamani kuvat miniläppärille ja siitä edelleen blogiini. Ensinnäkin miniläppärini oli hyvin hidas ja toisekseen myös nettiyhteydet Balilla olivat hyvin hitaita. Muutaman illan tappelun jälkeen luovutin ja aloin kirjoittaa omaa henkilökohtaista päiväkirjaa Wordiin. Nyt olen kuitenkin päättänyt aloittaa kirjoittamisen uudelleen, ja samalla kirjoittaa myös takautuvasti elämästäni Balilla. :)

Pari kuukautta sitten palasin takaisin Suomeen, ja olihan se aikamoinen kulttuurishokki. Joka puolella ihmiset puhuivat suomea, missään ei näkynyt skoottereita ja yhtäkkiä ei enää ollutkaan kuuma. Ensimmäisenä kaivoin kaapista villapaidat ja pitkähihaiset, vaikka ystäväni makoilivat rannalla bikeineissä nauttien helteisestä toukokuun lopusta. Pikkuhiljaa tähänkin on alkanut tottua, mutta silti olen alkanut haaveilla uudesta vaihtovuodesta. Ensin pitäisi kuitenkin saada kandi valmiiksi, joten aika paljon on hommia edessä ensi vuonna... Olen yläasteelta saakka halunnut lähteä opiskelemaan ulkomaille pidemmäksikin ajaksi, joten jos mahdollista, suoritan koko maisterivaiheen jossain muussa maassa.

Olen viimepäivinä selannut ahkerasti tuhansia kuvia, joita kevään aikana otin. Kuvia on kertynyt niin Indonesiasta, Malesiasta, Filippiineiltä kuin Singaporestakin. Jokainen kuva tuo mieleen valtavan määrän muistoja ja vasta nyt tajuan, kuinka paljon olen kevään aikana nähnyt ja kokenut. Luonnollisesti myös paratiisisaaressa on huonot puolensa, mutta silti en vaihtaisi pois hetkeäkään. Eniten kaipaan kaikkia ihmisiä ja sitä mitä ei Balilta puuttunut, eli merta. Voisin istua tunteja vain katsellen merelle, kuunnella aaltoja ja miettiä mitä vastarannalla tapahtuu. Muistan ikuisesti erään päivän, jolloin olin yksin surffaamassa. Meri oli liian tyyni aaltojen nappaamiseen, mutta silti kelluin lautani päällä pitkän aikaa ihan vain nauttien hetkestä. Surffaamista tuli harrastettua aivan liian vähän, mutta silti ikävöin lajia. Olen kuitenkin harkinnut vakavasti palaavani saarelle ensi keväänä, joten saatan päästä takaisin aalloille suhteellisen nopeasti... ;)

Odotin Balille lähtemistä monta kuukautta kuin kuuta nousevaa. 4,5 kuukautta tuntui tuolloin ikuisuudelta, enkä oikein osannut edes ajatella aikaa Balin jälkeen. Nyt vain ihmettelen, että mihin tuo aika oikein katosi ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Mutta niinhän se menee, että ensin on tultava takaisin kotiin, jotta voi taas lähteä taas uudestaan reissuun. :)